"EI NIIN NÄTTI" - SALAATTI

Poistin tomaateista kannat, pilkoin, siirsin ne siivilään, ripottelin päälle reilun hyppysellisen suolaa, ravistin, lisäsin vielä pienemmän hyppysellisen verran suolaa, uusi ravistus ja annoin tomaattien levätä siivilässä noin 10 minuuttia. Näin suola ei niinkään suolaa tomaatteja, vaan enemminkin vain syventää niiden makua. Poistin kiven avokadosta, kuorin, kuutioin ja puristin hieman sitruunamehua päälle, jotta eivät tummenisi. Pesin jääsalaattia ja pilkoin veitsellä pienehköksi.  Silppusin punasipulia. Murskasin haarukalla fetajuustoa. Pilkoin kaapin perältä löytyneitä säilöttyjä artisokan sydämiä. Heitin kaikki ainekset isohkoon kulhoon.

Sekoitin 2/3 oliivöljyä, 1/3 sitruunanmehua, hyppysellisen suolaa ja pippuria ja noin ruokalusikallisen silputtua tuoretta vavhaa minttua. Kaadoin kastikkeen salaatin päälle ja sekoitin käsin. Näin kastike tarttuu tasaisemmin kaikkialle salaattiin. Tällä kertaa kuitenkin salaatti muuttui mössöksi. Saattoi johtua siitä, että käsittelin liian kovakouraisesti pehmeitä avokadoja. Tai siitä, että olin kuutioimisen sijaan murskannut fetan. Rumaa tuli, mutta hyvää.

Kaadoin lopuksi salaatin leikkuulaudalle keoksi, koristelin vastaraastetuilla parmesanlastuilla sekä silputulla tuoreella chilillä. Ripottelin hieman sormisuolaa päälle.

Tarjoile "ei niin nätit"-salaatit leikkuulaudalta sillä se on nättiä niin, kivan ronskia ja luo rentoa tunnelmaa. Tiskiäkin tulee vähemmän, jos omistaa niin ison leikkulaudan, että siinä voi sekoittaa salaatin.

PIZZA BIANCO

Pizza Bianco, eli valkoinen pizza, tarkoittaa pizzaa ilman tomaattikastiketta. Biancona pizzaa vedetään useimmiten sienten tai meren antimien kanssa. Toisinaan pohjan päälle asetetaan juustoa ennen muita täytteitä.

Minä teen juuston sijaan öljy-valkosipuli-valkoviinikastikkeen. Ja tällä kertaa kastikkeen kaveriksi pizzan päälle pääsivät voissa kuullotetut kantarellit, kirsikkatomaatit ja uunista otettaessa vielä herneenversoja ja puristus sitruunan mehua. Tämän erikoisemmaksi en muuten sitten pizzojen suhteen ryhdy. Nuo kantarellit ja herneenversot olivat siis mielestäni tässä se 'ei niin perinteinen osa', sillä yleensä pizzani sienet ovat portobelloja ja herneenversot...niin no, yrtit ovat perinteisempi vaihtoehto. Yhdistelmä kuitenkin toimi ja niinpä jaan sen tässä teille.

Oivan, merellisen ja yhtälailla sesonkiin sopivan vaihtoehdon saat vaihtamalla sienet rapuihin (tai jättikatkaravun pyrstöihin) ja herneenversot erinäisiin yrtteihin.

Pizzataikinan ohjeen löydät täältä.

BIANCO (öljy-valkosipuli-valkoviini) -KASTIKE PIZZALLE

Näitä tarvitset:

• 1-2 valkosipulin kynttä

• 2 rkl oliiviöljyä

• 5 rkl valkoviiniä

• ripaus suolaa

Murskaa valkosipulin kynsi/kynnet morttelissa yhden ruokalusikallisen öljyn kanssa.

Valkosipulin murskauduttua ja sekoituttua öljyyn lisää loput oliiviöljystä ja valkoviini. Sekoita.

Mausta ripauksella suolaa.

Kaulittuasi pizzataikinan levitä kastiketta pohjalle, mutta jätä reunat ilman.

Asettele kastikkeen päälle voissa kuullotetut kantarellit (tai ravun lihat/jättikatkaravun pyrstöt) ja puolitetut kirsikkatomaatit.

Paista pizza 300 asteisessa uunissa noin 7-10 minuuttia.

Revi valmiin pizzan päälle herneenversoja (tai ripottele yrttejä).

Purista hieman sitruuna päälle, ripaus suolaa ja mikäli haluat voit vielä lorauttaa hieman jäljelle jäänyttä bianco-kastiketta päälle.

Nauti heti.

YSTÄVÄLTÄ OPITTUA - TATTARIPASTA AI SALVIA

Muistatteko, kun kerroin ystäväpariskunnasta, jonka kokkaava osapuoli opetti minulle falafelien teon ja antoi kullan arvoisia vinkkejä niiden onnistumiseen?

No, nyt on vuoro kertoa nuoresta naisesta, ystävästäni Emmi-Liiasta, joka opiskelee holistiseksi hyvinvointivalmentajaksi Insitute for Intergrative Nutrionissa. Emmi pitää myös yhtä suosikki ruokablogeistani, Torkkuja ja Nokkosia, jossa hän kirjoittaa hyvinvointiin liityvistä raaka-aineista, ruokaohjeista ja ruokatottumuksista. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin tämän ystäväni ruokafilosofia pohjaa kehon kuunteluun - ajatukseen siitä, että keho kyllä kertoo mitä se kaipaa, mitä se tarvitsee ja mikä ei tee sille hyvää - muistuttaen, että kaikella järjellä kuitenkin pitää kehoa kuunnella. Jos kroppa ilmoittaa koko ajan tarvitsevansa karkkeja ja sipsejä, niin voi siis jättää kuuntelematta.

Jokin aika sitten Torkkuja ja Nokkosia-blogissa oli juttu pastasta. Vaihtoehdon vatsan turvottavalle ja monen päivän ähkylle aiheuttavalle vehnäpastalle Emmi oli löytänyt Rouhonjuuresta. Kyseinen vaihtoehto on tattari-bataattipasta tai kuten paketissa lukee Sweet Potato and Buckwheat Noodles. Kommentoin tuolloin postaukseen kirjoittamalla "Tätä aion tehdä pian". Pian osoittautui aika suhteelliseksi käsitteeeksi.

Kun arjessa teen ruokaostoksia pyrin aikaa säästääkseni keskittämään ne yhteen kauppaan. Yleensä se yksi kauppa on kotimme lähellä. Ruohonjuurta ei meidän nurkilta löydy ja siksi siellä tuleekin käytyä liian harvoin. Onneksi on ystävä, joka käy siellä puolestani ja tuo minulle paketin bloggaamastaan vaihtoehdosta.

Kun keittää tuon tattaripastan Emmin ohjeiden mukaan, eli erittäin suolaisessa vedessä, maku on vallan mainio. (Erittäin suolainen tarkoittaa tässä yhteydessä meriveden suolaisuutta... ja siis ei mitään meidän lähilammikoiden, vaan Atlantin ja Tyynenmeren suolaisuutta).  Maku on todella kohdallaan, koostumus hieman nuudelimainen. Sipksipä keitin aikaa on syytä lyhentää noin puoleen pakkauksen ohjeesta, sillä pasta ylikypsyy todella helposti.

Emmi-Liia osasi myös vinkata, että todella hyvää tämä on ihan vain voin ja salvian kanssa. Ja niinpä tein sitä niin. Maistui!

Laitoin tosi ison nokareen voita kuumalle pannulle.

Annoin sulaa.

Lisäsin runsaan kourallisen salvian lehtiä. Osan silputtuna ja osan kokonaisina. Sekä ohuiksi siivuiksi viipaloidun valkosipulin kynnen.

Rouhaisin päälle vähän mustapippuria.

Pyörittelin hetken.

Sekoitin valmiiksi kiehuneen ja valuutetun tattaripastan joukkoon ja annostelin.

MITÄ VESIMELONISTA?

Texmex från grunden - keittokirja on ollut keittiössämme tänä kesänä kovassa käytössä. Nyt halusin kokeilla kirjan Pickled watermelon rind - ohjetta. Tuohon käytetään tosin vain melonin reunat, joten hedelmälihalle piti keksiä jotain muuta käyttöä. Ja niin syntyi vesimelonisalsa. Idean salsaan sain Jokihaka kokkaa-blogista, jossa vähän samantyyppinen salsa esiteltiin reilu vuosi sitten.

Vesimeloni salsa maistuu esimerkiksi tortillojen täytteeksi lihan, kalan tai halloumin kanssa. Ja tuo säilötty vesimelonin kuori taas toimii hyvin grilliruoan kylkeen tai ihan sellaisenaan leffaillan naposteltaviksi kylmän kaljan kaveriksi.

PICKLED WATERMELON RIND

Näitä tarvitset:

• 1/2 vesimeloni

• 2 dl väkiviinaetikkaa

• 2 dl vettä

• 2 dl sokeria

• 1 rkl suolaa

• 1 tähtianis

• peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Kuori vesimelonista vihreä kuori.

Leikkaa vesimelonin keskiö pois niin, että sinulle jää melonin kaari/kaaria, josta puolet keltavihreää reunaa ja puolet roosaa hedelmälihaa. (Tuota hedelmälihaa saisi mielellään olla vähän vähemmän, kun minulla tuossa yllä olevassa kuvassa - roosa osa nimittäin imee itseensä aika reippaasti tuota etikkaa).

Leikkaa kapeiksi lohkoiksi ja pilko lohkot vielä 3-4 cm mittaisiksi paloiksi.

Kuori inkivääri ja kiehauta kaikki muut ainekset, paitsi vesimeloni, kattilassa.

Lisää vesimeloni kattilaan ja anna poreilla kevyesti noin 1-2 minuutin ajan.

Nosta kattila levyltä ja anna sen viiletä, siirrä kuumalla vedellä huuhdeltuun purkkiin ja aseta jääkaappiin.

Vesimelonit ovat valmiiita syötäviksi noin tunnin kuluttua ja säilyvät jääkaapissa noin viikon.

VESIMELONISALSA

Näitä tarvitset:

• edellisestä ohjeesta ylijääneet vesimelonin hedelmälihat

• iso nippu lehtipersiljaa

• iso nippu korianteria

• pienehkö kourallinen vahvan mintun lehtiä

• 1 vihreä chili

• suolaa ja pippuria

• oliiviöljyä

• puolikas lime

Halkaise chili ja poista siitä siemenet.

Murskaa yrtit ja chili morttelissa.

Lisää hyppysellinen suolaa ja pippuria ja loraus oliiviöljyä. Sekoita.

Kuutioi vesimeloni ja sirottele vihreä salsakastike päälle. Purista vielä lopuksi limestä mehut kaiken ylle. Tarjoile heti.

PARI SANAA PIZZASTA

Avopuolison käsissä syntyy postauksen arvoista pizzaa.

Hyvän pizzanhan perinteisesti määrittelee pohja ja tomaattikastike. Joten, jos haluaa testata mistä löytyy kaupungin parasta pizzaa kannattaa ottaa tehtäväkseen tilata vuoden ajan joka paikassa vain ja ainoastaan Margheritan.

Itse kuuluun niihin pizzoilijoihin, joiden mielestä pizzan päällä ei pidä olla liian montaa täytettä (nyrkkisääntönä: ei enempää kuin kolmea). Ja täytteiden on hyvä olla niitä ihan perinteisiä. Tästä syystä olen ennakkoluuloisesti onnistunut välttämään Helsingin Skifferiä koko sen olemassa olon ajan ja pysyttelemään visusti omassa suosikkipaikassani, Kalevankadun Putte'sissa. Putte'sin askeettisen autenttinen meininki kun nyt vaan sattuu olemaan tämän flikan mieleen.

Pohjan ja tomaattikastikkeen lisäksi hyvän pizzan mittarina toimii mielestäni myös mozzarella. Ja kotona syntyykin usein oma suosikki hyvin yksinkertaisista täytteistä - avopuolison vallan mainiosta tomaattikastikkeesta, buffala mozzarellasta ja tuoreesta basilikasta. That's it! Ja sitä buffalaa ei muuten kannata yrittää korvata millään hölöpölön mozzarellalla (nimim. kokeiltu on ja makuero on valtava!).

PIZZATAIKINA

Taikinan ohjeen huushollimme komeampi osapuoli on aikoinaan poiminut Jamie Oliverin Jamie's Italy - kirjasta. Näillä määrillä taikinasta saa 3 pizzaa.

Näitä tarvitset:

• 500 g durumjauhoja

• 1/2 rkl merisuolaa

• 7 g kuivahiivaa

• 1/2 rkl sokeria

• 2,5 dl kädenlämpöistä vettä

Kasaa jauhot ja suolaa puhtaalle tasolle ja tee kasan keskelle kuoppa.

Lisää hiiva ja sokeri veteen, sekoita haarukalla ja anna levätä hetken.

Parin minuutin päästä kaada vesi jauhokasan keskellä olevaan kuoppaan.

Pyörittele jauhot hitaasti, pikkuhiljaa haarukkaa käyttäen veden sekaan. Seos näyttää keskivaiheessa puurolta. Jatka pyörittelemistä kunnes kaikki jauhot ovat sekoittuneet veteen.

Taikinan kiintyessä niin, että haarukalla sekoittaminen ei enää onnistu, jauhota kätesi ja ala vaivaaman taikinaa käsin. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia kunnes se on sileä, joustava ja pehmeä.

Pyöräytä tämän jälkeen palloksi.

Levitä taikinapallosi päälle jauhoa ja peitä se kevyellä hengittävällä liinalla.

Anna levätä vähintään 15 minuuttia huoneenlämmössä. Taikina paisuu noin kaksinkertaiseksi (tässä välissä on hyvä valmistaa erinäisiä täytteitä, kuten tomaattikastike).

Taikinan levättyä leikkaa se kolmeen osaan ja kauli oikein ohkaisiksi pyöreiksi pizzapohjiksi. Kauliminen on hyvä tehdä noin 15 minuuttia ennen pizzojen paistamista, sillä pohjien ei ole hyvä levätä kaulittuina liian pitkään.

Levitä pizzapohjan päälle tomaattikastike ja revi buffala mozzarella käsin sopiviksi paloiksi pizzan päälle. Paista 300 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja reunat ovat saaneet kauniin kullanruskean sävyn. Pizzan reunojen osittainen kärtsähtäminen ei sitten todellakaan ole mikään katastrofi - niin ne tekee Italiassakin.

Ripottele lopuksi vielä basilikan lehtiä pizzan päälle.

Tomaattikastike pizzalle

Kastikkeesta riittää kolmeen pizzaan 

Näitä tarvitset:

 

• oliiviöljyä

• 2 valkosipulin kynttä

• iso kourallinen basilikan lehtiä

• 1 tölkki (400 g) Muttin tomaattimurskaa (tai Muttin kokonaisia säilöttyjä tomaatteja)

• suolaa ja pippuria

Viipaloi valkosipulin kynnet ohuiksi siivuiksi.

Kuumenna öljy pannulla, vähennä lämpöä ja lisää valkosipulin kynnet. Kuullota kynsiä varovasti miedolla lämmöllä. Varo, että eivät ruskistu.

Lisää basilikan lehdet, Muttin tomaatit, hyppysellinen suolaa ja kevyesti mustapippuria.

Sekoita ja anna hautua noin puoli tuntia miedolla lämmöllä hellalla. Jos käytät Muttin kokonaisia tomaatteja muista välillä murskata niidä kauhalla.

Maista ja mausta tarvittaessa.