TALVIFLUNSSAT KURIIN BORSCHKEITOLLA JA TYRNIMARJOILLA. TIETENKIN!

Marraskuu on flunssan ennaltaehkäisyaikaa. Meillä homma hoidetaan suomalaisella superfoodilla, eli tyrnimarjoilla, ja kuumilla keitoilla. Ehdoton soppasuosikkini on Borschkeitto, jonka resepti löytyy tämän postauksen lopusta.

Taloutemme tyrnimarjat saadaan, mistäs muualtakaan, kuin Ahvenanmaalta. Lokakuussa pappa laittaa käsiinsä paksut puutarhahanskat ja suuntaa saaren etelärannalle. Siellä hän puristaa käsin tyrnipensaiden marjoista mehut suoraan puhtaisiin ämpäreihin. Ämpärien päälle laitetaan kannet ja takaisin talolla mehu pullotetaan kahden litran töniköihin, joissa se kuljetetaan tänne pääkaupunkiseudulle talvea varten.

Helsingissä pappa tuo pullollisen mehua meille. Avopuolison kanssa annostellaan kahden litran tuorepuristettu tyrnimehu pieniin pakasteastioihin, joissa se pakastetaan marraskuun pimeää kautta varten. Marraskuun rutiineihin kuuluukin sitten iltaisin nostaa annos pakkasesta yöksi jääkaappiin sulamaan. Aamulla mehua vedetään snapsilasillisen verran ja yhdellä kulauksella alas. Ei mitään sokereita tai muita hömpötyksiä sekaan! Sellaisenaan kurkusta alas! Ja kirpeäähän se on! Ei mitenkään mitään uskomatonta herkkua, mutta herättämisen tehtävän hoitaa hienosti.

Borschkeitosta on varmasti yhtä monta versiota, kuin itäeurooppalaisia perheitä. Tai ainakin yhtä monta, kuin maakuntia. Jo meidän perheessä kolmella naisella on eri versiot. Venäläissyntyinen farmorini käytti kuuleman mukaan borschissaan makkaroita, Helsinkiläis-Ahvenanmaalainen mamma korvaa makkaran pekonilla. Mamman versiossa keittoon tulee myös juuriselleriä ja yrttinä hän käyttää meiramia. 

Ymmärtääkseni siinä ihan perinteisimmässä borschkeitossa pitäisi olla sianlihaa tai -ihraa.

Minun borschissani on makua, vaikka siinä ei olekaan makkaroita, pekonia, possua tai sen ihraa eikä juuriselleriä. Se sopii arkeen hyvin pääateriaksi. Keiton päälle smetanaa ja kylkeen ruisleipää ja voita. Juhlaan teen tätä mieluiten alkuruoaksi. 

Selleriä ei keitossani ole, ihan vaan siitä syystä, että ensimmäistä kertaa kun itse tein borschin unohdin ostaa sitä. Keitosta tuli oikein hyvää ja näin syntyi sellerittömän borschin perinne. Meiramin korvaan tuoreella timjamilla. Joskus aikoinaan näin nimittäin Ruokalassa Hans Välimäen timjamisen borschkeittoreseptin. Ja jos Hans Välimäki sitä käyttää, niin myös minä.

Tein useita vuosia borschia raastamalla kaikki juurekset käsin. Nyttemmin minulla on kodin monitoimikone, joka hoitaa raastamisen puolestani! Monitoimikoneella raastaminen hoituu aika kätevästi ja hieman siistimmin, mutta toki käsin raastamisessa on oma viehätyksensä. Jos raastat käsin, on raastinalusta hyvä suojata esimerkiksi kelmulla. Ja vaikka soppa saakin keittyä parisen tuntia ei sen valmistamiseen sinänsä mene kauheasti aikaa. Kun ainekset on saanut kattilaan borschin voi antaa kiehua sen parisen tuntia ihan itsekseen.

BORSCHKEITTO

6lle hengelle

Näitä tarvitset:

• 2-3 rkl oliiviöljyä

• 1 iso sipuli

• 1/4 puna- tai valkokaalia

• 2 porkkanaa

• 4-5 punajuurta

• 1 l kasvislientä

• 3 laakerinlehteä

• 5 tuoretta timjamin oksaa

• mustapippuria

• 1 rkl hunajaa

• 2 korkillista valkoviinietikkaa

• suolaa

• smetanaa

Silppua sipuli ja suikaloi kaali.

Kuori ja raasta porkkanat ja punajuuret.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa.

Kuullota kasvikset ja juurekset öljyssä sekoittaen.

Lisää kasvisliemi joukkoon. Mausta mustapippurilla. Sekoita.

Sido timjaminoksat solmulle ja lisää ne sekä laakerinlehdet keittoon.

Keitä hiljalleen pari tuntia.

Mausta keitto lopuksi vielä hunajalla, viinietikalla ja suolalla. Tarkista maku.

Nosta pois laakerinlehdet ja timjaminoksat.

Tarjoile smetanan kanssa.

Borsch maistuu muuten hyvin vielä seuraavanakin päivänä.